tiistai 14. kesäkuuta 2016

Grillikausi avattu - tavallaan

Viime viikonloppuna minun teki mieli grilliruokaa. Vaikka säät olivat mitä olivat, oli sitä kuitenkin saatava. Niinpä tyydyin käyttämään uunin grillivastusta halajamani ribsien valmitukseen. Hyvin ne onnistuivat niinkin.

Ohje vaatii aikaa, mutta on muuten hyvin helppo. Aktiivinen tekemisenkin määrä jää pieneksi, sillä suurin osa ajasta menee passiiviseen odotteluun.

Ribsien kaveriksi tein chilillä, limellä ja kalakastikkeella maustettua coleslawta ja makeita, maustettuja pähkinöitä.



Ribsit

2 kg possun ribsejä

Pintamausteseos
4 valkosipulin kynttä
2 rkl suolaa
2 rkl fariinisokeria
2 tl chilijauhetta
2 tl paprikajauhetta
1/2 tl mustapippuria

Keitinliemi
0,5 l cokista
1 l omenamehua

Pinnalle
1 ruukku korianteria
1 punainen chili

1. Pilko valkosipulinkynnet pieneksi hakkeeksi. Sekoita muut mausteet yhteen ja hiero ribsien pintaan. Anna maustua jääkaapissa vähintään 2 h, mielellään yön yli.
2. Pilko ribsit kattilaan sopiviksi paloiksi. Kaada päälle cokis ja omenamehu. Keittele miedolla lämmöllä 2 h ja anna sen jälkeen ribsien muhia viilenevässä keitinliemessä puolisen tuntia.
3. Keitä keitinliemi kasaan niin, että sitä on jäljellä n. 2 dl. Laita samalla joko grilli tai uuni grillivastuksilla kuumenemaan.
4. Valele kokoonkeitettyä keitinlientä ribsien pintaan ja grillaa tai paista uunissa 5-10 minuuttia. Valele vielä grillistä tai uunista tulon jälkeen ribsit keitinliemellä.
5. Hienonna korianteri ja chili ja ripottele ribsien pinnalle.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Ei-niin-kuvauksellinen-pasta

Meillä maanantaina taisi olla ensimmäinen hellepäivä - ihan varma en ole, menikö virallisella mittauspisteellä raja rikki, mutta meillä kotona mittari näytti +25 astetta. Tästä syystä halusin tehdä jotain supernopeaa ruokaa.

Lainasin jonkin aikaa sitten kirjastosta Italian kasviskeittiön parhaita-kirjan jostakin 90-luvulta. Ohjeet ovat kuitenkin klassikkoja, joten sinänsä teksti ei ole vanhentunutta. Lueskelin kirjan läpi ja merkkasin mielenkiintoiset ohjeet post-it-lapuilla. Hellepäivän pastaksi valikoitui post-iteista sipulipasta. Tämä pasta ei ole kovin fotogeeninen, mutta maultaan lempeän lohturuokamainen.


Sipulipasta

1 nippu uutta sipulia
25 g voita
1/2 dl vettä
1 dl kermaa
1/4 tl muskottipähkinää
1 dl silputtua persiljaa
suolaa ja pippuria

200 g pastaa

1. Pilko sipuli melko pieniksi renkaiksi ja sulata kannellisessa pannussa voi, johon lisäät sipulin. Laita samalla pastavesi kiehumaan.
2. Kuullota sipulia pannulla voissa, kunnes se alkaa pehmetä. Lisää pannuun vesi ja laita kansi päälle. Hauduta sipuleita viitisen minuuttia tai kunnes ne ovat pehmeitä.
3. Lisää pasta kiehuvaan veteen ja kun pasta on valmista, valmista kastike loppuun. Lisää sipuleihin kerma ja mausteet. Kiehauta vielä kerran.
4. Sekoita pastan joukkoon kastike. Tarjoile parmesanin kera.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Ruokamatkalla Tampereella

Olimme (taas vaihteeksi) syömässä Tampereella. Ja tällä kertaa emme vain nopeasti piipahtaneet paikalla, vaan yövyimme kaupungissa - ilman lasta. Hän oli kummitädillään hoidossa. Tämä tarkoitti monipuolisempaa ateriakattausta kuin hamppareita tai Marusekia.

Aloitimme kuitenkin aasialaisella. Haaveilimme menevämme päivälliselle Nomuun, mutta ovella totesimme ikärajan olevan klo 18 jälkeen 18. Veen ollessa mukana emme siis päässeet syömään. Harmillisesti tämä ei näkynyt nettisivuilla ipadin näytössä (kuten eivät myöskään muut yhteystiedot). Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä olimme bomnganneet Välimäen Masun, jonne siirryimme. Torstai-iltana ravintolassa oli hyvin tilaa ja syöttötuolikin löytyi. Tilasimme Matin kanssa nimikkomenun (39 €), johon kuului bun possusta ja kurkusta ja napostelusalaatti pavuista, pääruoaksi grillattua kanaa, vihanneksia, paahdettuja soijapapuja, poppareita ja lientä sekä jälkkäriksi (periaatteessa) jäätelöä ja friteerattua banaania.


Menu oli oikein hyvä. Minun suosikkini oli kanan nahka, jota yleensä vihaan, mutta joka nyt oli rapea ja makean mausteinen, myös liemi oli maistuvaa. Vee söi samat bunit ruuaksi, jotka meillä olivat jaettuna alkuruokana. Tosin Veen sämpylöistä oli jätetty pikkelöity kurkku pois ja laitettu tuoretta tilalle. Hyvin näytti maistuvan, sillä ukkeli jaksoi istua koko ruokailun sämpylöidensä parissa tyytyväisenä. Asiaa auttoi myös tarjoilijan tuoma huippuhieno haarukka. Annoimme hänen maistaa myös jälkkäriä ja loppujen lopuksi puolet minun annoksestani katosi parempiin suihin ja itku tuli, kun jäätelö loppui. Hyvää siis.

Seuraavana päivänä kävelimme kaupungilla ja piipahdimme Kauppahallissa. En ole sielä aiemmin käynyt ja minuun iskee suunnaton kateus niitä kaupunkeja kohtaan, joissa on kivoja kauppahalleja. Ja Tampereella on. Hallissa oli myös paljon lounaspaikkoja ja lounastimme ranskalaisessa ravintolassa 4 vuodenaikaa. Minä söin sipulikeittoa ja Matti lasagnea. Oikein hyvää, kotiruokamaista.

Illalla olimme kahdestaan Ravintola C´ssä, joka on melko tyylipuhdasta fine diningia. Ja ihanaa sellaista! Söimme menun; suolaista raparperia, ahventa & uusia perunoita, hevosta & voikukkaa tai kuusirisottoa, kuhaa & peltokanankaalia, ankkaa & punajuurta, juustoa & marja-aroniahilloa, koivusorbettia & jogurttia ja jälkiruuaksi taas raparperia ja ternimaitoa. Ahven, ankka ja jälkkäri olivat parhaita, mutta ehdottomasti paras oli koivusorbetti jogurtilla. Se tuli väliruokana ennen jälkiruokaa ja maistui samalta miltä koivu tuoksuu. Kesäpäivältä. Menuun sai ottaa viinipaketin ja paketista oli tarjolla myös alkoholiton vaihtoehto.

Kun haimme Veen hoidosta pyörimme vielä kaupungilla. Tai oikeammin Näsikalliolla ja Tallipihalla. Tallipihan kahvilassa söimme pienen lounaan ja siitä jatkoimme Minetti-jäätelölle. Melkein en kehtaa kertoa, että tällaisen kulinaristisen viikonlopun jälkeen ajaessamme takaisin kotiin oli meidän pakko pysähtyä päivälliselle erään takapenkin märisijän vuoksi. Koska energiaa piti myös purkaa, stoppasimme leikkipaikalliseen vaihtoehtoon. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt Hesessä, mutta luulenpa, ettemme sinne vähään aikaan eksykään...

tiistai 17. toukokuuta 2016

Juustokakku uunissa

Viime perjantaiaamuna minun alkoi tehdä mieli juustokakkua. Siis ihan hirveästi. Sellaista uunissa tehtyä. Kaupasta oli ostettava tarvikkeet ja leivottava sellainen samoin tein. Herkuttelimme sillä sitten koko viikonlopun.

Googletin reseptin ja muuntelin sitä hiukan omaan makuuni sopivaksi. Ja varsin hyvä siitä tulikin. Reseptissä kehotettiin pitkään paistoon matalassa lämmössä. Tämä oli loistava vinkki, sillä usein uunissa paistettaviin juustokakkuihin syntyy kuorta, mutta tällä neuvolla kakku pysyi kauniin vaaleana koko paiston. Sen sanottiin myös estävän halkeilua, mutta minun kakkuni oli kuitenkin halkeillut.

Tein kaveriksi kakulle mansikkasosetta 500 g pakastemansikoista ja muutamasta ruokalusikasta marmeladisokeria. Se ei ole pakollista, mutta herkullista kuitenkin!


New York Cheesecake

Pohja
150 g Digestive-keksejä
50 g voita

Täyte
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
250 g mascarponejuustoa
2 dl sokeria
3 munaa
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu/ 2 tl vaniljasokeria
2 rkl vehnäjauhoja

1. Tee pohja murskaamalla keksit jauhomaisiksi. Sulata voi ja lisää sen joukkoon keksimurska. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele seos tiiviiksi pohjaksi.
2. Valmista täyte sekoittamalla tuorejuusto, mascarponejuusto ja sokeri yhteen. Lisää munat yksi kerrallaan seokseen. Lisää lopuksi sitruunan raastettu kuori ja mehu tai vaniljasokeri sekä vehnäjauhot. Kaada täyte pohjan päälle.
3. Kypsennä juustokakkua 150 asteisessa uunissa tunnin ajan. Käännä sitten uuni pois päältä ja kypsennä kakkua vielä tunti uunin jälkilämmössä. Anna kakun jäähtyä vielä uunista tulon jälkeen ainakin huoneenlämpöiseksi. Jos maltat, laita kakku vielä jääkaappiin, sillä se on parasta vierailtuaan yön yli siellä.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Kesytetty nokkonen

Aloitin kukkapenkkien kitkemisen tänä vuonna tosi aikaisin. Ajattelin, että jos nyt nyhdän alkavat tihulaisversot maasta, pääsen kesällä helpommalla (toiveajattelua). Päätin kuitenkin säästää muutaman tihulaisen sulostuttamaan, ei kukkapenkkiä, vaan keittiötä.

Mitä super-lähi-sesonkiruokaa! Kukkapenkkeihin jäi tällä haavaa monta nokkosen juurakkoa, joista osasta poistin jo pieniä, polttavia lehtiä. Paras olisi kerätä noin kymmensenttisiä kasveja, mutta minun vielä viistivät maata. Siitä syystä huuhtelin ne ylimääräisen kerran.

Nokkonen kannattaa kerätä kumihanskat kädessä, sillä pienetkin alut polttavat sormia. Jotkut osaavat tosin tarttua kasviin niin, etteivät poltinkarvat pääse satuttamaan, mutta minä en tätä tekniikkaa osaa. Tykkään nyhtää kasveja käsin, niin kitkiessä kuin poimiessa. Toisille sopii paremmin saksiminen.

Meillä polttavat nokkoset muuttuivat lempeiksi letuiksi.


Nokkosletut (7 kpl)

7 dl tuoreita nokkosia
7 dl punaista maitoa
3 kananmunaa
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
4 dl täysjyvävehnäjauhoa

paistamiseen voita

1. Kerää tuoreet nokkoset saasteettomalta paikalta ja huuhdo ne huolellisesti. Ryöppää nokkosia kiehuvassa vedessä viiden minuutin ajan. Puristele kuivaksi kahden talouspaperin välissä.
2. Vatkaa kananmunat ja maito sekaisin. Lisää suola ja sokeri sekä nokkoset. Vatkaa joukkoon jauhot. Anna taikinan turvota puolisen tuntia.
3. Lämmitä lettupannu keskilämmölle. Sulata pieni nokare voita pannulle ja paista lettu siinä molemmin puolin kullanruskeaksi. Jos taikina tuntuu mielestäsi liian löysältä, lisää jauhoja puoli desiä kerrallaan. Jos taas liian paksulta, lisää loraus maitoa.
4. Tarjoa letut voisulan, valitsemasi hillon tai sokerin kanssa. Tee kaveriksi salaatti, jos päätät, että nämä ovat suolainen ruoka.

torstai 5. toukokuuta 2016

Suolaista mansikkaa

Olen sortunut jo muutaman kerran espanjalaisiin mansikoihin. Siellä ne seisovat kaupan hyllyssä tuoksuvina, heleän punaisina ja kutsuvina... enkä voi vastustaa kiusausta.


Jos sinullakin on ongelmana, että himoat mansikoita, mutta tiedät, etteivät ne maistu vielä niin suloisen makeilta kuin kotimaiset, on ongelmaan oiva ratkaisu. Juuri näitä, hiukan kirpeitä mansikoita, on paras käyttää salaatteihin ja muihin suolaisiin ruokiin.

Tämä ohje on osviitta, voit vaihtaa juuston tai salaatin tai molemmat, lisätä vaikka avokadoa ja hyviä pähkinöitä. Se, mitä en jättäisi pois on liraus balsamicoetikkaa. Mansikat ja balsamico on mielestäni match made in heaven.


Mansikkasalaatti

250 g mansikoita
1 ruukku Crisp-salaattia
1/2 kurkku
1 uusi sipuli
75 g Luostari-juustoa
1 kourallinen basilikaa
1 tl balsamicoa
1 rkl oliiviöljyä
ripsaus suolaa ja pippuria

1. Siivuta mansikat. Revi salaatti ja pilko kurkku, sipuli ja juusto pieniksi, neliskanttisiksi paloiksi.
2. Kokoa salaatti kulhoon ja tiputtele basilikanlehdet sen päälle.
3. Kaada salaatin päälle balsamico, oliiviöljy ja ripsaus suolaa sekä pippuria.
4. Tarjoa leivän kera.




tiistai 3. toukokuuta 2016

Marusekissa

Joka kerta kun lähdemme ajamaan Ilmajoelta Järvenpäähän käymme Tampereella syömässä. Kriteeristö ravintolalle on tällöin kova: pitää päästä helposti autolla, pitää olla nopea, pitää olla lapsiystävällinen, pitää olla hyvää... Käytännössä valitsemme usein hampurilaisten ja Marusekin välillä.

Maruseki on meidän näkökulmastamme paremmalla puolella Hämeenkatua sijaitseva japanilainen ravintola, joka tarjoaa sushia, mutta myös muita japanilaisia ruokia. Suurin osa annoksista on helposti jaettavissa, joten ravintolassa onkin kiva tilata pöytä täyteen pikku herkkuja.

Olemme syöneet Marusekissa sushilajitelmia, useita pääruokia, tempuraa, dumplingseja... oikeastaan listalta kaikkea muuta, paitsi jälkiruokia. Jotenkin aina on sellainen fiilis, että jälkkäri jää välistä. Johtunee kalpis-limsasta (erittäin esanssinen juoma, jota on pakko tilata joka kerta!).

Vappua edeltävänä perjantaina ajelimme etelään ja uumoilimme, että emme saa ravintolasta pöytää, koska se oli juuri sinä päivänä avattu remonttitauon jälkeen. Matti kuitenkin soitti ja yllätys oli iloinen, kun saimme pöydän.


Tällä reissulla syötäväksi valikoitui yakigyoza-nyyttejä, friteerattua kanaa ja shiso-majoneesia, caterpillar-susheja sekä possunposkea ja punakaalta. Parhaaksi annokseksi nousivat molempien mielestä caterpillar-sushit, jotka itseasiassa maistuivat hyvin vähän perinteiseltä sushilta. Vee sai tempuralohi- ja munakasnigirejä sekä edamamepapuja, jotka näyttivät maistuvan.

Monen käyntikerran jälkeen voin iloisesti suositella Marusekia, jos mielii japanilaista purtavaa. Välillä keittiö on hitaahko ja välillä se toimii oikein reippaasti. Tarjoilijat ovat olleet joka kerralla ystävällisiä. Veen käytös ei tällä kertaa ollut oppikirjasta ja pöytämme oli melko siivoton, mutta silti saimme osaksemme hymyjä ja Vee pienen, keltaisen origamilinnun lähtiessämme.